Ihana kevät alkaa messuilla

Lahdessa on perinteisesti aina näin keväisin piha- ja puutarhamessut. Näin keväällä sormeni alkavat syyhyämään ja erilaiset pihahommat kutsuvat. Meidän piha ei kovin iso ole, mutta rivitalon pihaksi kuitenkin vähän normaalia isompi. Tänä vuonna ei ole tarkoitus kovin isoja pihasuunnitelmia ja muutoksia tehdä. Terassin käsittelin viime ja tämän viikonlopun aikana antrasiitin harmaaksi. Alkuperäinen väri siinä oli kulahtanut painekyllästetyn vihreä sävy, nyt siis kaunis harmaa, siitä juttua myöhemmin. Jokin kaunis köynöskasvi olisi myös kiva saada pihaan vähän vehreyttä tuomaaan.

Tykkään käydä messuilla, vaikken niistä mitään suurempaan juuri koskaan hankikaan. Ideoiden saaminen ja uutuuksien silmäily on mielestäni parasta  antia messuilta yleensäkin.

Tässä mielestäni kaunis kivikkopiha puuterasseineen. Omaan pihaankin haluan kiveä, vihreitä havuja ja puuta.

 Yksi lempikukistani: Hortensia. Pidän myös Pioneista ja Alppiruusuista.

Seuraavaksi hankin tällaiset ihanat Hamam-pyyhkeet kokoperheelle. Ihana ohut puuvillapyyhe, joka kuivuu nopeasti, menee pieneen tilaan, on kevyt, voi käyttää peittona, vilttinä, sitoa vartalonsa ympärille ranta-asuksi. Parasta monikäyttöisyys. Ja paranee vain vanhetessaan.

Kiva idea kulkureitiksi.

JenniE

Keinutuoli löysi uuden kodin

Monta vuotta vuotta olen unelmoinut keinutuolista. Aina on ollut kuitenkin jokin syy, ettei sellainen ole löytänyt kotiimme. Etsiessämme nojatuoli olohuoneeseemme vuosia sitten, ehdotin tilaan keinutuolia, joka olisi sopinut hyvin paikkaan, johon tuolia etsimme. Ukkoni koki keinutuolin vievän liikaa tilaa ja silloin keinutuolin hankkiminen jäi vain puheeksi ja minun haaveeksi.

Selailtuani eräänä iltana Tori.fi:n sivustoa ja jälleen keinutuolista haaveillessani siinä se sitten oli. Juuri oikeanlainen keinutuoli: yksinkertainen, ei kiemuroita ja koukeroita vaan linjakas ja moderni. Tuoli oli vanha ja hinnaltaankin sopiva ellei jopa edullinen, josta sain vielä muutaman euron tinkastuakin. Päätös oli siinä ja Ukkokin oli suostuvainen. Laitoin myyjälle viestiä ja niin tuo kaunotar sisustaa nyt kotiamme. Vihdoinkin!

Huvittavinta kuitenkin on se, että tuo kauan haaveilemani tuoli aiheuttaa minulle hienoista pahoinvointia. Helposti merisairaaksi tulevana saan samoja oireita tuossa rakkaassa kalusteessa; aivan kuin olisin isommassakin merenkäynissä...Televisiota voin siinä katsella ja torkkua, mutta lukeminen aiheuttaa jo huonoa oloa ja pyörytystä...hassua!

JenniE

Laudeliina

Löysin Citymarketin alelaatikosta kauniin Anno Collectionin laudeliinan. Ihana helmenharmaa, jota kaunistaa vaaleat raidat pitkällä sivulla. Olen pitäytynyt monen monta vuotta mummoni kutomassa pellavaisessa laudeliinassa, joka on ollut laadultaa kestävä yhä useiden vuosien käytön jälkeen kuin uusi, vasta tehty. Edelleen edesmenneen mummoni laudeliina on tärkeä ja tulee olemaan käytössä, mutta nyt oli kiva saada vaihtelua ja vaaleampaa väritystä näin kevääseen. Mummoni liina kun oli mielestäni vähän jouluinen pellavan ja punaisen värimaailman takia. 

Tälle laudeliinalle ei hintaa paljon tullut huokeaan 3 € hintaan kun sen löysin. Liina on 100% puuvillaa, ihanan pehmeää laatua, joka ei edes rypisty. Kooltaan laudeliina on 50x150cm, juuri passeli meidän saunaan.

JenniE

Naistenpäivätoivotus

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liia kilt.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on suns jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä täsä sit olla!

– Karoliina Koskinen -

 

JenniE

Adoptiosta neljä vuotta

Vauhtiveikko, meidän ainokainen ja suunnattoman rakas, on tullut perheeseemme adoption kautta. Tasan neljä vuotta sitten 21.2.2011 saimme hänet syliimme ensimmäisen kerran Etelä-Afrikassa.  Ennen tuota meille niin tärkeää päivämäärää oli tapahtunut paljon: lapsettomuutta, hoitoja, lähes neljä vuotta kestänyt adoptioprosessi, jännitystä, selvittelyjä, surua ja pettymyksiä. Siitä kun olimme alkaneet toivoa omaa lasta, oli aikaa kulunut 10 vuotta.

 Nyt tuosta ainutlaatuisesta ja ikimuistoisesta hetkestä on kulunut neljä vuotta. Vauhtiveikko oli 1 vuotta  ja 7 kuukautta, kun saimme hänet, nyt tuo iloinen ja vaudikas pikkupoika on kesällä kuusi vuotta täyttävä esikoululainen.

Tänään juhlistamme tätä meidän perheen päivää Vauhtiveikon serkkupojan ristiäisissä ja serkkutytön 3-vuotissyntymäpäivillä.

 

Hetki ennen toistemme tapaamista. Vauhtiveikko sai ikioman äidin ja isän ja me saimme ikioman ja rakkaan poikamme.

  

Kolmen viikon hakumatkan aikana retkeilimme paljon ja tutstuimme poikamme synnyinmaahan. Tässä olemme lähdössä Gold Reef City - huvipuistoon.

 

Aika jättää hyvästit tuolle kauniille maalle. Tänne me vielä palaamme1

 

Tässä Vauhtiveikko mietteissään, jo 5,5 - vuotias.

 

 Vauhtiveikon karvainen ystävä tuli myös tervehtimään.

JenniE